Lasten nukkumaan menon jälkeen lähdin ajelemaan Niinivaaralle päin ajatuksena ajaa kaikki mukavan näköiset polut edestakaisin. Ensimmäinen löytyi heti Suvantosillan jälkeen. Sopivan kivinen ja juurakoinen  polku nousi tikkamäkeä ylös sairaalan taakse. Tuntuma ja luottamus uuteen pyörään ei ollut vielä ihan täydellistä, joten jalkaa joutu laittamaan maahan aika helpoissa paikoissa. Polku tuli ajettua ja matka eteni Niinivaaran kautta Hukanhaudalle ja lopulta Karjamäentien päästä lähdin melko kosteaa polkua/peltoa pitkin kohti Repokalliota.

Pellon vaihduttua lopulta metsiköksi olin saanut kohtalaisen rapakuorrutuksen ja pääsin ajamaan kuivaa, kapeaa ja sopivan kivistä polkua. Polkua sai ajaa yllättävän pitkään ja kun se loppu alkoi heti toinen samanlainen ellei parempi. Ajo alkoi sujua ja hetken päästä jo mietin, että oliko ajaminen näin helppoa viime vuonna? Nyt se oli helppoa! Pyörä kulki juurakoissa, kivikoissa ja puitten välistä kuin ajatus. Ja mikä parasta: polku ei meinannut ajamalla loppua!

Ei valo riittänyt enää kännykän kameralle...

Polkua oli lopulta niin paljon, että alkoi tuntua, että olen taas ekyksissä... :-) No pääsin kuitenkin pois ja olin juuri siellä missä ajattelinkin.

Matkaa illan lenkillä tuli 18 km ja aikaa meni 1h 20min. Ajoin muuten kokoajan (kuvan ottamiseen meni minuutti). Tämän päivän reitti ei ollut ihan nopeinta baanaa.... Tuonne meen kyllä uudestaan!