Tänään kävin parin viikon tauon jälkeen lenkillä. Nyt eksyin metän puolelle ja kyllä se on paaaljon hauskempaa kuin tien reunaa pitkin ajaminen. Aikaa meni 2,5 h ja kilometrejä kertyi 39.

Kotoa lähdin ajamaan Noljakan suuntaan ja tarkoituksena oli löytää uusia polkuja tai sellaisia, joita en ole pitkään aikaan ajanut. Heti Noljakasta alkoi uutta polkua löytymään, ja olivat vielä harvinaisen mukavia. Nyt ois tiedossa keskustasta Marjalaan, tai oikeastaan ihan lykylle asti, reitti, joka on pääasiassa singletrackia. Noljakan jälkeen löyty kanssa uutta reittiä. Lykylle yritin päästä uutta reittiä pitkin, mutta päädyin lopulta suolle.. Suolla ajaminen onnistui yllättävän hyvin, tosin siinä vaiheessa, kun suo näytti loppuvan jouduin pienen montun takia jalkautumaan ja jalka humpsahti suohon puoleen sääreen sen siliän tien. No onneks oli lämmintä vettä.

Lopulta pääsin lykynlammelle ja ajattelin ajaa xc radan kertaalleen läpi. Hissuksiin ajelin alussa, kun ajattelin, että vähän säästyy voimat. P*skan marjat! Lammen rannasta kun rata nousee takaisin majalle on mäki aika jyrkkä. Ekalla kerralla pääsin ehkä kymmenen metriä ylöspäin. Oli väärä vaihde ja väärä ajolinja; alkoi rengas sutimaan samantien. Toisella kerralla pääsin jo vähän pitemmälle. Nyt oli enää väärä ajolinja. Ei se pehmeellä soralla oikein hyvin kule ylämäkeen meikäläisen painolla. No kolmas yritys ja uus ajolinja. Nyt pääsin jo niin ylös, etten viittiny ottaa enää uusiks. Viimesellä kerralla ois menny ylös asti, jos olisin pitänyt ajolinjan, enkä olisi lähtenyt hakemaan loivempaa nousua siltä pehmeeltä soralta. Tässä vaiheessa alkoi olla jo aika hapokasta ja mietin, että pitäsköhän sitä lähteä etsimään hauskempia polkuja. Kahden sekunnin mietinnän jälkeen jatkoin xc radan kiertämistä.

Hetken aikaa polku meni suht tasaisesti, mutta sitten tuli pieni alamäki. Ajolinja tuli valittua siten, että vauhtia joutu jarruttamaan sen verran, että näki mitä oli tulossa. Eikun lisää jarrua ja sen seurauksena viittä vaille otb alamäkeen. Säikähyksellä selvisin liiasta jarruttelusta, mutta päätin ottaa tässäkin vaiheessa takapakkia ja toisella kerralla alamäki meni ihan hyvin, vauhtia oli tosin ihan liian vähän. Alamäen jälkeen tulee tietysti ylämäki. Tämä mäki oli sellanen, mistä mie tykkään. Lyhyt, kovapohjainen ja suht jyrkkä. Tätä mäkeä oon yrittänyt pari kertaa kostealla kelillä ajaa, mutta juurta on sen verran, ettei renkaat pidä ja ajotaidot riitä. Nyt mäki meni helposti ylös ja vähän olis jopa voinut lisätä vauhtia. Seuraavaksi oli sitten mukava alamäki ja pätkä purua. Ne ajelin hiljakseen, koska tiesin mitä oli tulossa. Lammen rannasta lähti nousu kohti lykyn korkeinta kohtaa. Polku nousi tasaisen tappavasti kohti hyppyrimäen jämiä. Välillä matkan varrella oli juurakkoa ja välilllä kunnon kivikkoa. Tämä pätkä on ihan riittävän hapokastam mutta kunnialla tuli tällä kertaa selvitettyä. Hyppyrimäeltä ajoin vielä hetken xc reittiä, mutta melko nopeasti lähdin etsimään kevään Tour de Joensuulla ajettuja pari hauskaa polkua.

Lykyn majalta lähdin ajamaan ulkomuistista keväällä ajettua reittiä ja alku menikin ihan hyvin. Jossain vaiheessa käännyin väärälle polulle, mutta pienen hetken päästä oikea polku löytyi. Kapea, nopeavauhtinen polku kulki supan rinteessä, missä supan pohjalla oli pieni lampi. Oikein mukava pieni polun pätkä.

Toinen Tour de Joensuulla ajettu polku löytyi myös. Polulle pääsi, kun ylitti pienen suon tapaisen alueen. Tälläkin kertaa ylitys meni helposti, vaikka pyörässä on aika kapeat renkaat sellaiseen hommaan ja kuskilllakin on jonkun verran painoa. Polku kulki "aarniometsän" läpi. Hämärä, varmasti luonnontilaisen metsän läpi oli oikein mukava ajella.

Tässä vaiheessa kello oli jo sen verran, että päätin lähteä kotia kohti. Lähdin takaisin "aarniometsän" suuntaan, tosin eri polkua. Paluumatkalla ajoin pitkän pätkän sellaista reittiä pitkin, mitä en aiemmin muistanut ajaneeni. Silti löysin itseni sieltä mistä oletin itseni löytäväni :-) Piti se tämäkin päivä nähdä!