Tänään kävin parin viikon tauon jälkeen lenkillä. Nyt eksyin metän
puolelle ja kyllä se on paaaljon hauskempaa kuin tien reunaa pitkin
ajaminen. Aikaa meni 2,5 h ja kilometrejä kertyi 39.
Kotoa lähdin ajamaan Noljakan suuntaan ja tarkoituksena oli löytää
uusia polkuja tai sellaisia, joita en ole pitkään aikaan ajanut. Heti
Noljakasta alkoi uutta polkua löytymään, ja olivat vielä harvinaisen
mukavia. Nyt ois tiedossa keskustasta Marjalaan, tai oikeastaan ihan
lykylle asti, reitti, joka on pääasiassa singletrackia. Noljakan
jälkeen löyty kanssa uutta reittiä. Lykylle yritin päästä uutta reittiä
pitkin, mutta päädyin lopulta suolle.. Suolla ajaminen onnistui
yllättävän hyvin, tosin siinä vaiheessa, kun suo näytti loppuvan
jouduin pienen montun takia jalkautumaan ja jalka humpsahti suohon
puoleen sääreen sen siliän tien. No onneks oli lämmintä vettä.
Lopulta pääsin lykynlammelle ja ajattelin ajaa xc radan kertaalleen
läpi. Hissuksiin ajelin alussa, kun ajattelin, että vähän säästyy
voimat. P*skan marjat! Lammen rannasta kun rata nousee takaisin majalle
on mäki aika jyrkkä. Ekalla kerralla pääsin ehkä kymmenen metriä
ylöspäin. Oli väärä vaihde ja väärä ajolinja; alkoi rengas sutimaan
samantien. Toisella kerralla pääsin jo vähän pitemmälle. Nyt oli enää
väärä ajolinja. Ei se pehmeellä soralla oikein hyvin kule ylämäkeen
meikäläisen painolla. No kolmas yritys ja uus ajolinja. Nyt pääsin jo
niin ylös, etten viittiny ottaa enää uusiks. Viimesellä kerralla ois
menny ylös asti, jos olisin pitänyt ajolinjan, enkä olisi lähtenyt
hakemaan loivempaa nousua siltä pehmeeltä soralta. Tässä vaiheessa
alkoi olla jo aika hapokasta ja mietin, että pitäsköhän sitä lähteä
etsimään hauskempia polkuja. Kahden sekunnin mietinnän jälkeen jatkoin
xc radan kiertämistä.
Hetken aikaa polku meni suht tasaisesti, mutta sitten tuli pieni
alamäki. Ajolinja tuli valittua siten, että vauhtia joutu jarruttamaan
sen verran, että näki mitä oli tulossa. Eikun lisää jarrua ja sen
seurauksena viittä vaille otb alamäkeen. Säikähyksellä selvisin liiasta
jarruttelusta, mutta päätin ottaa tässäkin vaiheessa takapakkia ja
toisella kerralla alamäki meni ihan hyvin, vauhtia oli tosin ihan liian
vähän. Alamäen jälkeen tulee tietysti ylämäki. Tämä mäki oli sellanen,
mistä mie tykkään. Lyhyt, kovapohjainen ja suht jyrkkä. Tätä mäkeä oon
yrittänyt pari kertaa kostealla kelillä ajaa, mutta juurta on sen
verran, ettei renkaat pidä ja ajotaidot riitä. Nyt mäki meni helposti
ylös ja vähän olis jopa voinut lisätä vauhtia. Seuraavaksi oli sitten
mukava alamäki ja pätkä purua. Ne ajelin hiljakseen, koska tiesin mitä
oli tulossa. Lammen rannasta lähti nousu kohti lykyn korkeinta kohtaa.
Polku nousi tasaisen tappavasti kohti hyppyrimäen jämiä. Välillä matkan
varrella oli juurakkoa ja välilllä kunnon kivikkoa. Tämä pätkä on ihan
riittävän hapokastam mutta kunnialla tuli tällä kertaa selvitettyä.
Hyppyrimäeltä ajoin vielä hetken xc reittiä, mutta melko nopeasti
lähdin etsimään kevään Tour de Joensuulla ajettuja pari hauskaa polkua.
Lykyn majalta lähdin ajamaan ulkomuistista keväällä ajettua reittiä ja
alku menikin ihan hyvin. Jossain vaiheessa käännyin väärälle polulle,
mutta pienen hetken päästä oikea polku löytyi. Kapea, nopeavauhtinen
polku kulki supan rinteessä, missä supan pohjalla oli pieni lampi.
Oikein mukava pieni polun pätkä.
Toinen Tour de Joensuulla ajettu polku löytyi myös. Polulle pääsi, kun
ylitti pienen suon tapaisen alueen. Tälläkin kertaa ylitys meni
helposti, vaikka pyörässä on aika kapeat renkaat sellaiseen hommaan ja
kuskilllakin on jonkun verran painoa. Polku kulki "aarniometsän" läpi.
Hämärä, varmasti luonnontilaisen metsän läpi oli oikein mukava ajella.
Tässä vaiheessa kello oli jo sen verran, että päätin lähteä kotia
kohti. Lähdin takaisin "aarniometsän" suuntaan, tosin eri polkua.
Paluumatkalla ajoin pitkän pätkän sellaista reittiä pitkin, mitä en
aiemmin muistanut ajaneeni. Silti löysin itseni sieltä mistä oletin
itseni löytäväni :-) Piti se tämäkin päivä nähdä!
lauantai, 25. elokuu 2007
Kommentit