No ehkä sitä jotain pitäs tehdä.

Tänään oli vähän enemmän aikaa ajella. Lähdin liikenteeseen klo 9 jälkeen. Piti olla jo ennen yhdeksää liikenteessä, mutta tarvittavien varusteiden pukemiseen menee yllättävän pitkä aika. Tietysti kaikki vois muistaa ottaa kerralla mukaan. Matkaan kuitenkin pääsin.


Ensin ajelin pyöräteitä hetken aikaa ja sitten käännyin tämän näköiselle tielle.


Maisemat näytti jotakuinkin tältä matkan edetessä.




Yllättävän nopeasti alkaa mutten tuntumaan siltä, ettei jaksa...

Räkäkin valuu.

Onneks oli vähän evästä mukana.


Matka jatkui ja kunnon tila tuli matkan edetessä yhä selvemmäksi... Vastatuuli hiukan vaivasi. Onneks ei tarvinnut koko matkaa polkea.




Jossain vaiheessa alkoi vastatuulen polkeminen tuntua aika turhauttavalta. Pari kertaa piti pysähtyä ilman varsinaista syytä keräämään motivaatiota.


On muuten pyörä melkein vakio osilla. Hienot nousukahvat ja kaikkea :-)


Muutama kilometri tuon bussipysäkin jälkeen pääsin polkemaan myötätuuleen ja matkan taittaminen alkoi taas sujua. Siihen saattoi myös auttaa kofeiinipitoinen energiageeli. Tuli muuten melkoinen muutos polkemisen mielekkyyteen siinä vaiheessa kun sai vähän tuhdimpaa polttoainetta koneeseen. Tosin geelin vaikutuksen loputtua kevyt v*tutus tuli takaisin entistä pahempana. Onneksi pääsin kauppa oli lähellä ja sai lisää evästä mukaan. Pienen sipsipussin ja kahden twiksin avulla viimeinen 25 km meni myötätuuleen lähes itsestään.

Lopputulos.


Retken plussat ja miinukset:
- vastatuuli
- vastatuuli ja pitkäsuora
- vastatuuli ja ylämäki
- nastarenkaat
- nyt olis kaivannut vähän pienempää vaihdetta tarvittaessa

+ myötätuuli
+ sipsit

Muuta mainittavaa on se, että Rääkkylän kunnan alueella 3 autoa ohitti meikäläisen n. 30 cm päästä. Ensimmäisen käytös oli ehkä jotenkin ymmärrettävää, kun ohituksen tapahtuessa ajelin ylämäen loppua, minkä päällä tie kääntyi siten, ettei näkyvyyttä juuri ollut. Toinen olikin jo sitten m*lkk*. Noin kilometrin pituistä suoraa ajelin puolessa välissä. Tiellä ei ollut näkyvissä muita liikkujia kuin minä ja tämä m*lkk*. Tyyppi ei siirry senttiäkään keskemmälle normaalista ajolinjastaan ohittaessaan minut. Tuossa tilantessa heilu meikäläisen keskisormi jo useamman kerran. Kolmas olikin jo sitten s**t*n*n m*lkk*! Ohitus oli muuten samanlainen kuin edellinen, paitsi suora oli lyhyempää mallia (näkyvyyttä kuitenkin  riittävästi) ja tämä neropatti keksi painaa tööttiä juuri ennen ohitusta! Säikähdin, mutten onneksi niin paljoa, että oisin auton alle jäänyt.

Tulipahan ajeltua, joten tyytyväinen pitää olla.